Olet kulkenut kanssani kauan.
Ollut äärimmäisen läheinen.
Kertonut minulle tarinoita elämästäni ja itsestäni, sinusta.
Olet ollut hyvä ystävä; suojellutkin, ohjannut oikeaan suuntaan.
Minusta tuntuu kuitenkin pahalta kaikki ne valheet joita olet minulle tarinoinut ja ne hetket jolloin olet ohjannut minua harhaan.
Joskus tuntuu että olet niin kiinni minussa etten pysty hengittämään.
Sinulla on voimakas tahto, kova ääni ja paljon asiaa. Niiden avulla olet pystynyt ohjailemaan elämääni liikaa enkä ole kyennyt kuulemaan toisen hyvin rakkaan ystäväni- sydämen ääntä.
En halua enää tuhota itseäni ja sinä olet saanut minut uskomaan että tarvitsen nikotiinia ja viiniä. Vaikka vain vähänkin, en usko että tarvitsen niitä todella.
Olet saanut minut uskomaan että tarvitsen yksinäisyyttä.
Ymmärrän nyt että olet vain halunnut minut kuulevan sinua vieläkin paremmin.
Sydämeni kuitenkin kuiskaa sinun olevan väärässä. Tarvitsen yksinoloa, en yksinäisyyttä. Ja vain jotta kuulisin sydäntäni.
Kiitos että olet kulkenut vierelläni ja ollut uskollinen ystävä. En kuitenkaan tarvitse sinua enää.
Päästän sinusta irti.
Pyydän sinua poistumaan ja haluan haudata sinut iäksi. Yhteinen matkamme on tullut päätöksen.
Hyvästi!
