100 tavaran haaste.

Huhhuh! 
Mä selvisin siitä! Tajuttomalla iltasella, yöllisellä ja aamuisella pakkaamisella mä sain kun sainkin kotini kasaan juuri ennen muuttomiesten saapumista.
Rättipoikkipuhkinaisena mä laahustin töihin aamulla, yläkerran poju seurana.
Missään vaiheessa en ole poikaa vihannut mutta eilen illalla hiukan suretti kun painin pahvilaatikoiden kanssa.
Pieni juttu hetki kuitenkin taas muistutti siitä että kaikille sattuu ja tapahtuu, muuttaa joutuu hänkin, ja kärsimään ihan todellisesta morkkiksesta ja häpeästä koko tapahtuneen suhteen.

Kun mä olin töissä paininut eri syistä jälleen pahvilaatikoiden kanssa, olin niin silmät ristissä että päätin tulla uuteen kotiini suoraan nukkumaan ja aloittaa purkamisen vasta kun energiat palautuu. 
Pyh.
Enmä pysty lepäämään jos mun täytyy katsoa yhtäkin pahvilaattikoa.
Niinpä mä otin vielä 4 tunnin spurtin ja purin tavarat suurinpiirtein paikoilleen.

Eilen pakatessani, ja tänään puratessani mietin monen tavaran kohdalla sen tarpeellisuutta. Tiedän muuttavani jälleen jonkin ajan päästä takasin ja haluan päästä helpolla.

Jos olisinkin niin että elämäni olisi yhtä muuttoa tai matkustamista niin mitä tavaroitani ottaisin mukaani?
Sadan tavaran haaste on kiertänyt netissä jo kauan ja se on vastalause kulutus hysterialle.

Aionkin siis haastaa myös itseni ja palaan kertomaan mitkä sata tavaraa muuttaa seuraavaksi mukaani!

Nyt painun kuitenkin peiton alle kuulostelemaan uuden kodin ääniä!

Elämä on muutosta, ja muutama sana Muutosta.

Lähes poikkeuksetta muuttaminen on rankkuudestaan huolimatta mukavaa.
Se on toivottua ja suunniteltua, ja usein aiempaa isompaan/parempaan/mieluisampaan asuntoon tai asuinalueeseen. Mielessä on ehkä jo uuden kodin sisustus, eikä malttais päästä purkamaan laatikoita.
Muutto on ollut tiedossa jo pitkään ja olet varannut päivälle vapaata, ja apujoukkoja.

Entäs sitten kun muuttaa vastoin tahtoaan? Asunnosta johon muutti juuri 3 kuukautta sitten. Viikon varoitusajalla ja keskellä työviikkoa?
Jonkun toisen ihmisen hölmöilyn vuoksi.
Ei omista autoa ja epäilee tulevan, väliaikaisen asunnon olevan jo kertalleen kosteusvaurion kärsinyt. Tunkkaisuus ei katoa tuulettamalla ja entisen asukkaan mansikat on homehtunut keittiön kaakelille kun sähköt on kuukausia sitten katkaistu.

Aikaa pakata on illalla 4 tuntia, mikäli haluaa nukkua yöllä. Aamulla on aikaa muuttaa noin 3 tuntia jotta ehtii töihin.

Minä tiedän.

Yht'äkkiä ne 28 neliöä tuntuu maailman tärkeimmiltä. Keksii rutkasti oheistoimintaa välttääksesi sen jota todella pitäisi tehdä. Pakata.
Ahditaa. Pelottaa.
Remontin pituudesta ei ole tarkkaa tietoa. Mikään ei ole varmaa.

Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole jatässä on elämän ydin. Ei muuttaminen. Vaan jatkuva muutos ja epävarmuus.
Kaikesta pelottavuudestaan huolimatta olen yhtäaikaa positiivisesti jännittynyt.
Pääsee rikkomaan jo muodostuneita rutiinejaan. Mitä kaikkea jännää elämä tulevaisuudessa tarjoilee?

 
Miksi me kotiudumme?
Miksi me kiinnymme ympäristöömme ja esineisiin kodeissamme?
Mitä jos huomenna kaikki vietäisiin sinulta pois?
Mitä jäisist eniten kaipaamaan?

Tutut tavarat ja tuttu ympäristö luo meille turvallisuuden tunteen.
Turvallisuus on sen sijaan yksi perus tarpeistamme jonka saatamme toisinaan antaa ohjata elämää liiaksikin.

Ehkä minäkin annoin.

Siksi on mukava tarkastella muuton tuomia tuntemuksia ja ottaa tämä elämän tarjoama haaste vastaan.
On kasvun paikka.
Sitä ennen on kuitenkin pakattava ja muutettava.
Viidennentoista kerran.

Shiatsun taikaa!

Mun lauantai alkoi maagisen ihanalla shiatsulla. 
Se oli mun ensi kosketus shiatsuun. Tai oikeastaan shiatsun ensi kosketus minuun. En totisesti tiennyt kuinka kokonaisvaltaista ja ihanaa hoitoa tulen saamaan. 
Shiatsussa käydään koko keho läpi painelemalla ja hieromalla niin että asiakas makaa futon patjalla lattialla.

Futon patja hoitohuone kivuttomassa

Painelu on ajoittain aika kovaakin, muttei missään vaiheessa kivuliasta.
Shitasu on vanha itämainen hoitomuoto jossa hoidetaan asiakkaan niin fyysisiä kuin emotionaalisiakin tukkeutmia. Hoito on hyvin kokonaisvaltainen ja auttaa mm. päänsärkyy, ruoansulatusvaivoihin, stressiin, unettomuuteen, masennukseen,  ja rentouttaa sekä virkistää.
Olin koko illan äärimmäisen hilpeä. 
Jonkun mielestä ehkä jopa hieman sekavan oloinen sillä nauroin lähes tauotta, ihan mille vaan!
Se oli ihan mahtavaa <3 
Olo oli rento, avoin, virkeä, iloinen ja rakastunut. 
Voiko enempää toivoa??
Krooniset niska-hartia kivut ja lapaluun puutuminen oli tipotiessään.
Aion ehdottomasti mennä uudestaan!
Anita tekee shiatsun lisäksi paljon muutakin ihanaa ja taianomaista johon voit tutustua lisää täällä.

http://www.aurinkomieli.com/

 

 

 

 

 

 Jäimme Anitan kanssa vielä hoidon jälkeen juomaan teetä, rupattelemaan, ja sain pienen näytteen myös NLP:stä jota anita on monen muun ohella opiskellut. 
Jaksan hämmästellä kuinka hienoja asioita ja kauniita ihmisiä elämä on eteeni tuonut. 
Anita yhtenä niistä!

Kotimatkalla poikkesin vanhalla suurtorilla  joulumarkkinoilla.
Markkinat oli aiempaa laajemmat ja pennosiaan olisi voinut tuhlata jos jonkinmoiseen herkkuun.

Tajusin että jouluhan on jo pian ovella.
Tuli himo pipareihin, joulutorttuihin ja glögiin!
Viimeistä sain illalla nauttiakseni.
Lisäksi nautin tanssimisesta, laulamisesta ja muutaman ihanan ystävän seurasta.
Lauantaissa soi rakkauden sävelet <3
  

Kasvivärjäystä rakkausliemessä.

Mulla oli tänään vapaapäivä ja kävin aikoihin ystäväni E:n kanssa eliksiirissä lounaalla. Kyllä maistui!
Tultiin mun luo värjäämään E:n hiukset hieman arvelluttavan oloisella hennalla jota en ollut koskaan aiemmin nähnyt missään ja jonka alkuperämaaksi oli ilmoitettu Yhdistyneet kansakunnat!?
Yleensä henna on peräisin Intiasta ja hieman jännittimme värin lopputulosta, kun alkuperäkin jäi niin arvailujen varaan. 
Hintaa sadan gramman pussilla oli vain alle pari euroa joka on paljon vähemmän kuin pussit joita yleensä olen ostanut!

Lisää kuvateksti

 
Keitin liemeen sekaan pakuria, kuivattua aroniamarjajauhetta ja puristin sekaan yhden sitruunan. 
Viimeistelin massan hyppysellisellä rakkautta.
Väristä tuli kuitenkin kaikista peloista huolimatta erittäin hyvä!
Ainoa miinus tulee massasta joka oli käyttämiäni paljon rakeisempi ja tästä syystä erittäin vaikea levittää!
Väristä olisikin kiva olla kuva, mutta jäi kaikessa jammaillun euforiassa ottamatta.

Ystävän seura on sellaista jossa ajantaju katoaa. 
Jossa jaetaan spelttilakut,
ja nauretaan poskipäät kipeiksi.
Tässä seurassa on luontaista ottaa muutamat muuvit ja lallatella menemään.  
On onni ja ilo että mulla on elämässäni niin monenlaisia ystäviä.

Eilen erään toisen kanssa parannettiin maailmaa tunteja työpaikkani sohvalla ja kutiteltiin höyhenellä kasvoja.

Annettiin kosketusta ja rakkautta. Sitä tässä ajassa ihmiset ovat paljolti vailla. Fyysistä kosketusta ja aitoa läsnäoloa.
Ne ovat tämän sota-aikamme sokerit  ja kahvit.  
Harvinaista herkkua.
 
Olen äärimmäisen kiitolinen jokaisesta elämäni ihmisestäni. Jokaisesta jonka olen tavannut, ja myös niistä joita elämä eteeni vielä tuo! 

Aina ei tahdo muistaa kuinka onnekas on syytä olla lukuisista asioista, ja tämä päivä oli yksi niistä joita voi erityisellä lämmöllä muistella myöhemmin.

<3  

Kostea viikonloppu.

Elämä näytti yllätyksellisyytensä viikonloppuna tavalla joka herätti lukuisia sekavia tunteita ja erinäisiä ajatuksia.

Olin ollut ystäväni kanssa ulkona ja tulin aikaisin aamuyöstä kotiin. 
Muutaman tunnin nukuttuani heräsin kuitenkin erikoiseen pieneen ääneen jolle lähdin etsimään selitystä. Olen aina ollut tietoinen hyvästä kuulostani ja kevyestä unestani, mutta hetken hymyilytti että heräsin siihen kun vesitippa laskeutui eteiseni katosta lattialle.
Hymy hyytyi kuitenkin nopeasti ja päätin lähteä kyselemään yläkerran asukilta onko vesi kenties sieltä peräisin.

Kuva täältä

Kuulin veden lorisevan, mutta kun kukaan ei avannut lukuisista pimpotuksista ja hakkaamisesta huolimatta ovea, ajattelin huudella postiluukusta.
En saanut sanaa suustani ja jähmetyin järkytyksestä kun näinkin suoraan asunnon kylpyhuoneeseen ja nuoren miehen makaavan sen lattialla.
Tulin soittamaan hieman sekavan puhelun hätäkeskukseen ja
huomasin kotiini satavan jo hiukan aiempaa tiheämmin.  
Vesipisarat olivat hailakan ruosteen punaisia olin varma että kotiini sataa verta ja että olin juuri nähnyt ruumiin.
Kun ambulanssi ja palomiehet olivat saapuneet paikalle mutta ovenavaajaa ei vielä kuulunut, huutelivat ja hakkavasti miehet oveen hiukan kantavammalla äänellä kuin omani :)
Hetken päästä kuulin jonkun sanovan:- "nuori mies nousi kylpyhuoneen lattialta".
Huokaisin helpotuksesta ja tulin kotiini levittelemään pyyhkeitä lattialle, siirtämään tavaroita suojaan ja sänkyni keskelle lattiaa- siihen kuivaan kohtaan.
Unta oli aivan turha odotella.

Kuva täältä

Kelailin illan tapahtumia ja mietin miten sekunneilla on merkitys.
Mä olin illan mittaan viestitellyt kundin kanssa jota tapailin aikoinaan. Oltiin juteltu että ois mukava törmätä muttei oltu samassa paikassa iltaa viettämässä.   
Kun olin laittanut viestiä että lähden vikalla bussilla kotiin ja istahdin bussin penkkiin, huomasin WhatsAppiin saapuuneen viestin seconds ago että toki voin hänenkin luokseen jäädä.
Oisin saattanut jäädä!
Kun se ystäväni jonka kanssa iltaa vietin kysyi yöllä että harmittaako kun kerkesin jo lähtemään, vastasin etten tiedä harmittaako.
-"Sillä varmasti on syynsä että viesti tuli sillä sekunnilla kun bussiin hyppäsin. Tänään ei ole se yö kun menen".  
Sillä tosiaan oli syynsä!
Mun piti tulla kotiin tekemään muita juttuja. En vain tiennyt sillon.
Miten ois käyny pojan jos en ois tullut?

Enemmän mä kuitenkin olin pitkään sunnuntaillekkin surkein fiiliksin sen pojan vuoksi. 
Mietin miltä siitä tuntuu?
Miten humalassa se on ollut?
Millanen sen ilta oli ennen tapahtumaa?
Oliko kuitenkin tapahtumassa mukana myös onnettomuus?
Miten sen vanhemmat on reagoinut?

Mun mieli rauhoittui vasta kun se sunnuntai illalla koputti mun oveen ja juteltiin hetki.
Se vaikutti fiksulta. Todella pahoittelevalta ja pelästyneeltä.

Maanantaina kävi kosteusmittaaja ja kertoi vesivahingon sen verran tuhoa tehneen että mä pääsen jonnekkin retkelle kahdeksi kuukaudeksi. 
Sen verran arvioivat remonti kestävän.

Kuva täältä

Elämä on hento.
Kaikkeen ei voi vaikuttaa ja onnettomuuksia sattuu mutta paljon voi tehdä oman onnensa eteen olemalla elämässään läsnä.
Itselleen.
Muille.
Hetkessä.

Ja sitten on onneksi ne suojelusenkelit!