On aika jättää tarpeeton taakse, jotta uutta voi syntyä!

Rakas Ego!

Olet kulkenut kanssani kauan. 
Ollut äärimmäisen läheinen.
Kertonut minulle tarinoita elämästäni ja itsestäni, sinusta.
Olet ollut hyvä ystävä; suojellutkin, ohjannut oikeaan suuntaan.
Minusta tuntuu kuitenkin pahalta kaikki ne valheet joita olet minulle tarinoinut ja ne hetket jolloin olet ohjannut minua harhaan.
Joskus tuntuu että olet niin kiinni minussa etten pysty hengittämään. 
Sinulla on voimakas tahto, kova ääni ja paljon asiaa. Niiden avulla olet pystynyt ohjailemaan elämääni liikaa enkä ole kyennyt kuulemaan toisen hyvin rakkaan ystäväni- sydämen ääntä.

En halua enää tuhota itseäni ja sinä olet saanut minut uskomaan että tarvitsen nikotiinia ja viiniä. Vaikka vain vähänkin, en usko että tarvitsen niitä todella.
Olet saanut minut uskomaan että tarvitsen yksinäisyyttä. 
Ymmärrän nyt että olet vain halunnut minut kuulevan sinua vieläkin paremmin. 

Sydämeni kuitenkin kuiskaa sinun olevan väärässä. Tarvitsen yksinoloa, en yksinäisyyttä. Ja vain jotta kuulisin sydäntäni.
Kiitos että olet kulkenut vierelläni ja ollut uskollinen ystävä. En kuitenkaan tarvitse sinua enää.
Päästän sinusta irti.
Pyydän sinua poistumaan ja haluan haudata sinut iäksi. Yhteinen matkamme on tullut päätöksen.
Hyvästi!

Katseesta voit nähdä koko universumin

Katseessa on uskomatonta voimaa. Syvyyttä. Sanomattomia sanoja. Salaisuuksia.
Kuuluu vanha sanonta "Silmät ovat sielun peili"- ja sitä todella ovat.
Joskus tuntuu ettei sanoja tarvita, sillä katseesta voi tulkita kaiken tarvittavan.
Silmät näkevät silloinkin kun ne ovat kiinni. Unissa voit nähdä enemmän kuin valveilla.
Silmät itkevät kristallinkirkkaita kyyneliä. Niiden tarkoitus on puhdistaa niin verkkokalvoa kuin sieluakin.

kuva täältä

Mä näin viikonloppuna häkellyttävän paljon kauniita silmiä.
Kauniita katseita.
Ne kertoivat rakkaudesta, luottamuksesta, ilosta, avoimuudesta ja kutsusta halaukseen. 
Jokainen katse oli uniikki. Täynnä persoonaa ja täynnä elämää.
Niihin sisältyi paljon sanoja, vaikka olimme hiljaa.
Näin silmien myös itkevän. 
Maailman kauneimpia kyyneliä totuudesta, pelosta ja rakkaudesta.

kuva täältä

Yhä enemmän mä katson ihmisiä silmiin, ja myös jossain tilanteissa aiempää vähemmän käytän sanoja.
Mä kerron katsellaani sen mitä haluan ja toisinaan unohdan puhua sen ääneen. 
Jonkun silmiin voi jäädä jumiin kun niissä on niin paljon tarinaa.
Joskus vain katsomaan mitä tarinaa ne voisivat kertoa. 
Joskus ilman syytä niitä vain tuijottaa eikä saa katsettaan irti.

Pienet lapset ovat niin puhtaita, avoimia ja pelottomia että jäävät mielellään katselemaan silmiin. 
Aikuiset usein hämmästyy, varsinkin jos katse kestää odotettua kauemmin.
Se on kuin halaus. Salittua sopivan aikaa, ja kun se ei lopu odotetussa kohtaa se alkaa kummastuttaa, ahdistamaan ehkä jopa pelottamaan.
Miehet voi ottaa pitkän katseen tai pitkän halauksen seksuaalisena kiinnostuksena, vaikka mulle kyse on kyse vain puhtaasta avoimuudesta ja läsnäolosta.

kuva täältä

Niin katseella, hymyllä kuin halauksellakin voimme jättää odottamattoman jäljen jonkin toisen ihmisen mieleen.
Hän kokee tulleensa huomatuksi, hyväksytyksi.

Tänä päivänä jolloin kiire ja paineet imee meiltä niitä pienimpiäkin inhimillisyyden eleitä ja kosketusta annetaan vähän edes lähimmäisilleen, haastan itseni ja muut halaamaan yhä enemmän, katsomaan silmiin ja hymyilemään. 
Pienillä eleillä on suuri vaikutus.

kuva täältä

Its all about love <3
            

Movember ja mustikka smoothie

Movember sai päätöksensä viime viikonloppuna ja tarkoittaa siis katukuvassa sitä että miehet kasvattaa itselleen kalapuikot nenun alle!
Ajatuksena siinä taustalla kuitenkin on kasvattaa miesten terveystietoutta ja tänä vuonna kerättiin varoja miesten eturauhassyövän hyväksi.
Kannoin oman korteni kekoon kasvattamalla säännöllisesti aamuisin mustikkaviikset!

Mustikkaiset viikset saat aikaan seuraavanlaisella reseptillä:

1 Appelsiini
1 Pussi mustikoita
persilijaa
tocoa
vehnänorasta
spirulinaa
raakakaakaojauhetta
pala inkivääriä
kaakaonibsejä
hampunsiemeniä

SLURPS!

Mustikka-viikset on tullut jäädäkseen vaikka Movemberia saammekin odottaa taas seuraavt 11 kuukautta.

100 tavaran haaste.

Huhhuh! 
Mä selvisin siitä! Tajuttomalla iltasella, yöllisellä ja aamuisella pakkaamisella mä sain kun sainkin kotini kasaan juuri ennen muuttomiesten saapumista.
Rättipoikkipuhkinaisena mä laahustin töihin aamulla, yläkerran poju seurana.
Missään vaiheessa en ole poikaa vihannut mutta eilen illalla hiukan suretti kun painin pahvilaatikoiden kanssa.
Pieni juttu hetki kuitenkin taas muistutti siitä että kaikille sattuu ja tapahtuu, muuttaa joutuu hänkin, ja kärsimään ihan todellisesta morkkiksesta ja häpeästä koko tapahtuneen suhteen.

Kun mä olin töissä paininut eri syistä jälleen pahvilaatikoiden kanssa, olin niin silmät ristissä että päätin tulla uuteen kotiini suoraan nukkumaan ja aloittaa purkamisen vasta kun energiat palautuu. 
Pyh.
Enmä pysty lepäämään jos mun täytyy katsoa yhtäkin pahvilaattikoa.
Niinpä mä otin vielä 4 tunnin spurtin ja purin tavarat suurinpiirtein paikoilleen.

Eilen pakatessani, ja tänään puratessani mietin monen tavaran kohdalla sen tarpeellisuutta. Tiedän muuttavani jälleen jonkin ajan päästä takasin ja haluan päästä helpolla.

Jos olisinkin niin että elämäni olisi yhtä muuttoa tai matkustamista niin mitä tavaroitani ottaisin mukaani?
Sadan tavaran haaste on kiertänyt netissä jo kauan ja se on vastalause kulutus hysterialle.

Aionkin siis haastaa myös itseni ja palaan kertomaan mitkä sata tavaraa muuttaa seuraavaksi mukaani!

Nyt painun kuitenkin peiton alle kuulostelemaan uuden kodin ääniä!

Elämä on muutosta, ja muutama sana Muutosta.

Lähes poikkeuksetta muuttaminen on rankkuudestaan huolimatta mukavaa.
Se on toivottua ja suunniteltua, ja usein aiempaa isompaan/parempaan/mieluisampaan asuntoon tai asuinalueeseen. Mielessä on ehkä jo uuden kodin sisustus, eikä malttais päästä purkamaan laatikoita.
Muutto on ollut tiedossa jo pitkään ja olet varannut päivälle vapaata, ja apujoukkoja.

Entäs sitten kun muuttaa vastoin tahtoaan? Asunnosta johon muutti juuri 3 kuukautta sitten. Viikon varoitusajalla ja keskellä työviikkoa?
Jonkun toisen ihmisen hölmöilyn vuoksi.
Ei omista autoa ja epäilee tulevan, väliaikaisen asunnon olevan jo kertalleen kosteusvaurion kärsinyt. Tunkkaisuus ei katoa tuulettamalla ja entisen asukkaan mansikat on homehtunut keittiön kaakelille kun sähköt on kuukausia sitten katkaistu.

Aikaa pakata on illalla 4 tuntia, mikäli haluaa nukkua yöllä. Aamulla on aikaa muuttaa noin 3 tuntia jotta ehtii töihin.

Minä tiedän.

Yht'äkkiä ne 28 neliöä tuntuu maailman tärkeimmiltä. Keksii rutkasti oheistoimintaa välttääksesi sen jota todella pitäisi tehdä. Pakata.
Ahditaa. Pelottaa.
Remontin pituudesta ei ole tarkkaa tietoa. Mikään ei ole varmaa.

Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole jatässä on elämän ydin. Ei muuttaminen. Vaan jatkuva muutos ja epävarmuus.
Kaikesta pelottavuudestaan huolimatta olen yhtäaikaa positiivisesti jännittynyt.
Pääsee rikkomaan jo muodostuneita rutiinejaan. Mitä kaikkea jännää elämä tulevaisuudessa tarjoilee?

 
Miksi me kotiudumme?
Miksi me kiinnymme ympäristöömme ja esineisiin kodeissamme?
Mitä jos huomenna kaikki vietäisiin sinulta pois?
Mitä jäisist eniten kaipaamaan?

Tutut tavarat ja tuttu ympäristö luo meille turvallisuuden tunteen.
Turvallisuus on sen sijaan yksi perus tarpeistamme jonka saatamme toisinaan antaa ohjata elämää liiaksikin.

Ehkä minäkin annoin.

Siksi on mukava tarkastella muuton tuomia tuntemuksia ja ottaa tämä elämän tarjoama haaste vastaan.
On kasvun paikka.
Sitä ennen on kuitenkin pakattava ja muutettava.
Viidennentoista kerran.

Shiatsun taikaa!

Mun lauantai alkoi maagisen ihanalla shiatsulla. 
Se oli mun ensi kosketus shiatsuun. Tai oikeastaan shiatsun ensi kosketus minuun. En totisesti tiennyt kuinka kokonaisvaltaista ja ihanaa hoitoa tulen saamaan. 
Shiatsussa käydään koko keho läpi painelemalla ja hieromalla niin että asiakas makaa futon patjalla lattialla.

Futon patja hoitohuone kivuttomassa

Painelu on ajoittain aika kovaakin, muttei missään vaiheessa kivuliasta.
Shitasu on vanha itämainen hoitomuoto jossa hoidetaan asiakkaan niin fyysisiä kuin emotionaalisiakin tukkeutmia. Hoito on hyvin kokonaisvaltainen ja auttaa mm. päänsärkyy, ruoansulatusvaivoihin, stressiin, unettomuuteen, masennukseen,  ja rentouttaa sekä virkistää.
Olin koko illan äärimmäisen hilpeä. 
Jonkun mielestä ehkä jopa hieman sekavan oloinen sillä nauroin lähes tauotta, ihan mille vaan!
Se oli ihan mahtavaa <3 
Olo oli rento, avoin, virkeä, iloinen ja rakastunut. 
Voiko enempää toivoa??
Krooniset niska-hartia kivut ja lapaluun puutuminen oli tipotiessään.
Aion ehdottomasti mennä uudestaan!
Anita tekee shiatsun lisäksi paljon muutakin ihanaa ja taianomaista johon voit tutustua lisää täällä.

http://www.aurinkomieli.com/

 

 

 

 

 

 Jäimme Anitan kanssa vielä hoidon jälkeen juomaan teetä, rupattelemaan, ja sain pienen näytteen myös NLP:stä jota anita on monen muun ohella opiskellut. 
Jaksan hämmästellä kuinka hienoja asioita ja kauniita ihmisiä elämä on eteeni tuonut. 
Anita yhtenä niistä!

Kotimatkalla poikkesin vanhalla suurtorilla  joulumarkkinoilla.
Markkinat oli aiempaa laajemmat ja pennosiaan olisi voinut tuhlata jos jonkinmoiseen herkkuun.

Tajusin että jouluhan on jo pian ovella.
Tuli himo pipareihin, joulutorttuihin ja glögiin!
Viimeistä sain illalla nauttiakseni.
Lisäksi nautin tanssimisesta, laulamisesta ja muutaman ihanan ystävän seurasta.
Lauantaissa soi rakkauden sävelet <3
  

Kasvivärjäystä rakkausliemessä.

Mulla oli tänään vapaapäivä ja kävin aikoihin ystäväni E:n kanssa eliksiirissä lounaalla. Kyllä maistui!
Tultiin mun luo värjäämään E:n hiukset hieman arvelluttavan oloisella hennalla jota en ollut koskaan aiemmin nähnyt missään ja jonka alkuperämaaksi oli ilmoitettu Yhdistyneet kansakunnat!?
Yleensä henna on peräisin Intiasta ja hieman jännittimme värin lopputulosta, kun alkuperäkin jäi niin arvailujen varaan. 
Hintaa sadan gramman pussilla oli vain alle pari euroa joka on paljon vähemmän kuin pussit joita yleensä olen ostanut!

Lisää kuvateksti

 
Keitin liemeen sekaan pakuria, kuivattua aroniamarjajauhetta ja puristin sekaan yhden sitruunan. 
Viimeistelin massan hyppysellisellä rakkautta.
Väristä tuli kuitenkin kaikista peloista huolimatta erittäin hyvä!
Ainoa miinus tulee massasta joka oli käyttämiäni paljon rakeisempi ja tästä syystä erittäin vaikea levittää!
Väristä olisikin kiva olla kuva, mutta jäi kaikessa jammaillun euforiassa ottamatta.

Ystävän seura on sellaista jossa ajantaju katoaa. 
Jossa jaetaan spelttilakut,
ja nauretaan poskipäät kipeiksi.
Tässä seurassa on luontaista ottaa muutamat muuvit ja lallatella menemään.  
On onni ja ilo että mulla on elämässäni niin monenlaisia ystäviä.

Eilen erään toisen kanssa parannettiin maailmaa tunteja työpaikkani sohvalla ja kutiteltiin höyhenellä kasvoja.

Annettiin kosketusta ja rakkautta. Sitä tässä ajassa ihmiset ovat paljolti vailla. Fyysistä kosketusta ja aitoa läsnäoloa.
Ne ovat tämän sota-aikamme sokerit  ja kahvit.  
Harvinaista herkkua.
 
Olen äärimmäisen kiitolinen jokaisesta elämäni ihmisestäni. Jokaisesta jonka olen tavannut, ja myös niistä joita elämä eteeni vielä tuo! 

Aina ei tahdo muistaa kuinka onnekas on syytä olla lukuisista asioista, ja tämä päivä oli yksi niistä joita voi erityisellä lämmöllä muistella myöhemmin.

<3