Huhhuh!
Mä selvisin siitä! Tajuttomalla iltasella, yöllisellä ja aamuisella pakkaamisella mä sain kun sainkin kotini kasaan juuri ennen muuttomiesten saapumista.
Rättipoikkipuhkinaisena mä laahustin töihin aamulla, yläkerran poju seurana.
Missään vaiheessa en ole poikaa vihannut mutta eilen illalla hiukan suretti kun painin pahvilaatikoiden kanssa.
Pieni juttu hetki kuitenkin taas muistutti siitä että kaikille sattuu ja tapahtuu, muuttaa joutuu hänkin, ja kärsimään ihan todellisesta morkkiksesta ja häpeästä koko tapahtuneen suhteen.
Kun mä olin töissä paininut eri syistä jälleen pahvilaatikoiden kanssa, olin niin silmät ristissä että päätin tulla uuteen kotiini suoraan nukkumaan ja aloittaa purkamisen vasta kun energiat palautuu.
Pyh.
Enmä pysty lepäämään jos mun täytyy katsoa yhtäkin pahvilaattikoa.
Niinpä mä otin vielä 4 tunnin spurtin ja purin tavarat suurinpiirtein paikoilleen.
Eilen pakatessani, ja tänään puratessani mietin monen tavaran kohdalla sen tarpeellisuutta. Tiedän muuttavani jälleen jonkin ajan päästä takasin ja haluan päästä helpolla.
Jos olisinkin niin että elämäni olisi yhtä muuttoa tai matkustamista niin mitä tavaroitani ottaisin mukaani?
Sadan tavaran haaste on kiertänyt netissä jo kauan ja se on vastalause kulutus hysterialle.
Aionkin siis haastaa myös itseni ja palaan kertomaan mitkä sata tavaraa muuttaa seuraavaksi mukaani!
Nyt painun kuitenkin peiton alle kuulostelemaan uuden kodin ääniä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!