Se on toivottua ja suunniteltua, ja usein aiempaa isompaan/parempaan/mieluisampaan asuntoon tai asuinalueeseen. Mielessä on ehkä jo uuden kodin sisustus, eikä malttais päästä purkamaan laatikoita.
Muutto on ollut tiedossa jo pitkään ja olet varannut päivälle vapaata, ja apujoukkoja.
Entäs sitten kun muuttaa vastoin tahtoaan? Asunnosta johon muutti juuri 3 kuukautta sitten. Viikon varoitusajalla ja keskellä työviikkoa?
Jonkun toisen ihmisen hölmöilyn vuoksi.
Ei omista autoa ja epäilee tulevan, väliaikaisen asunnon olevan jo kertalleen kosteusvaurion kärsinyt. Tunkkaisuus ei katoa tuulettamalla ja entisen asukkaan mansikat on homehtunut keittiön kaakelille kun sähköt on kuukausia sitten katkaistu.
Aikaa pakata on illalla 4 tuntia, mikäli haluaa nukkua yöllä. Aamulla on aikaa muuttaa noin 3 tuntia jotta ehtii töihin.
Minä tiedän.
Yht'äkkiä ne 28 neliöä tuntuu maailman tärkeimmiltä. Keksii rutkasti oheistoimintaa välttääksesi sen jota todella pitäisi tehdä. Pakata.
Ahditaa. Pelottaa.
Remontin pituudesta ei ole tarkkaa tietoa. Mikään ei ole varmaa.
Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole jatässä on elämän ydin. Ei muuttaminen. Vaan jatkuva muutos ja epävarmuus.
Kaikesta pelottavuudestaan huolimatta olen yhtäaikaa positiivisesti jännittynyt.
Pääsee rikkomaan jo muodostuneita rutiinejaan. Mitä kaikkea jännää elämä tulevaisuudessa tarjoilee?
Miksi me kotiudumme?
Miksi me kiinnymme ympäristöömme ja esineisiin kodeissamme?
Mitä jos huomenna kaikki vietäisiin sinulta pois?
Mitä jäisist eniten kaipaamaan?
Tutut tavarat ja tuttu ympäristö luo meille turvallisuuden tunteen.
Turvallisuus on sen sijaan yksi perus tarpeistamme jonka saatamme toisinaan antaa ohjata elämää liiaksikin.
Ehkä minäkin annoin.
Siksi on mukava tarkastella muuton tuomia tuntemuksia ja ottaa tämä elämän tarjoama haaste vastaan.
On kasvun paikka.
Sitä ennen on kuitenkin pakattava ja muutettava.
Viidennentoista kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!